Aika kaunis oli keli viikonloppuna. Mökillä räystäät tiputti vettä välillä seinien sisäpuolellekin ja muutenkin oli tosi ihanan keväistä. Kameran kanssa oli semmonen varsin epäsuomalainen ongelma, että valoa meinaa olla liikaa, pitäs hommata joku filtteri. Hyvä puoli taas valon määrässä on se, että liikkeen saa stopattua aika helposti. Tulipa rakenneltua tommonen panoraamakin tuolta Sompasaaren kärjestä.
Tuo Holman runokirjan Reino Leino -osasto kiehtoo mua jotenkin tosi lujasti. Siitäpä syystä jatkan hyväksi havaitulla talviaiheella kera runojen. Tässä siis seuraava hieno otos. Nyt ei ihan niin pitkä kun viimeksi, mutta punch line korjaa sen kaiken mitä mitassa jää uupumaan. Runon tunnelmat ei ihan ehkä osu yksiin kuvien valoisuuden kanssa, mutta ei anneta tällaisten ärsyttävien pikkuseikkojen häiritä.
Inter Somnia
Syteen valo vähitellen syöpyy,
martaan sydänmaill kylmä on.
Musta joutsen syvyydessä yöpyy,
unen hukka huutaa, hampaaton.
Ja tuoni kulkee saataviaan saamaan,
manan surumaijat maata syö.
Siell’ unetonta, onnetonta naamaan
kylmän herra kikkelillä lyö.
Vastaa