Mietiskelin tulevan kesän hyvin rajoittuneita kesälomaretkiä ja muistin viime kesän reissun Tukholmaan perheen kanssa. Samassa muistelossa hokasin, että siitä reissusta jäi tekemättä KST:n postaus. Liki vuosi tapahtumien jälkeen on hyvä palata rikospaikalle ja tehdä #covid19 matkakuvapostaus.
Tukholmassa kuitenkin kävin kesäkuussa 2019 ja muutamia mukavia hetkiä pyörin kaduilla kamerani kanssa. On jotenkin tyydyttävää jäädä väijymään yhteen kadunkulmaan ja odottaa ohikulkijoiden astumista itseään miellyttävään valoon ja kompositioon. Sitä sitten zenitin muutaman hetken ja jatkoin taas päämäärätöntä katuvaellusta kameran kanssa. Haluan tähdentää, että päämäärätön hengailu on kovin kovin kovin siistiä.
Mainittuani päämärrättömyyden on pakko palata hetkeksi menneeseen vuoteen, suoranaisen päättömään vuoteen ilman isompaa zenitystä. Vuosi 2019 oli sen verran erikoinen vuosi, että moni asia (ainakin valokuvaus) jäi enemmän tai vähemmän taka-alalle. Ensin yt-mylly töissä ja kaiken uudelleen organisointi, siinä samassa keskikokoinen työuupumus ja loppuvuoden kruunasi sitten silmään pesiytynyt syöpä. Tällaisella kombolla pääsee tilanteeseen, jossa edellisestä omasta KST-postauksesta on kulunut liki kymmenen kuukautta. Tämä kaikki on luonnollisesti selittelyä kuvaamattomuudelle, mutta täytyi tämä kuitenkin päästää mielestään ulos. Aiempina vuosina KST kunniakkaat vuosikilpailut jäivät ruuhkavuosien alle ja 2019 kuvaaminen jäi melko kokonaan elämän alle.
2019 on muuttunut muotoon 2020 ja kevään covid19lukotus on perseestä. Tulevana kesänä ei sitten reissata kotikontuja pidemmäs valokuvaamaan tai tekemään mitään. Jonkin tukholmalaisen sisustusliikkeen ikkunassa oli kyltti ja teksti meni näin: Allt kommer att bli bra. Tässä tilanteessa täytyy toivoa, että viisaus tulee ruotsista.
Vastaa