Jokakesäinen pyhiinvaellus. Ikuinen murinapyhättö. Kesäfestareiden kesäfestari. Se oli nyt sitten siinä, kaiken loppu. Ranchfestin loppu ei tietenkään tullut yllätyksenä, koska alusta saakka Hippi oli tehnyt selväksi ilon kestävän kymmenen kesää. Tästä huolimatta loppu tuntuu aina haikealta. KST-crew luonnollisesti jatkoi omaa polkuaan tapahtuman ikuistajina ja kiittäen Hippiä koko festisarjasta!
Ensimmäisenä pumppuna lauteille asteli Alkuräjähdys, jossa tutut naamat veivasivat tuttuun tyyliin. Ei missään nimessä huono avaus näille kekkereille.
Monibänditaiteilija Kuokkanen yllätti taas. Muutama ranchi sitten Horse Latitudes tuuletti oikein huolella ja tällä kertaa sooloveto Hail Conjurer otti mainion otteen yleisöstä. Taisi olla ensimmäinen kerta Ranchillä, kun taustanauhat jytisivät tällaisella meiningillä.
Muutamat soitinyhtyeet ovat olleet Ranchin kiinteää ohjelmisto. Caskets Open kuului onneksi viimeisen kerran ohjelmistoon, koska KST-crew:n mielestä se kuuluu ehdottomasti festihistorian kovimpiin jyriin. Voikohan sitä muuta sanoa kuin, että hyvä näin.
Viimeisen festin viimeinen veto saattoi viedä monelta sanat suusta. Ennakkovihjeen mukaan Metsäkirkko olisi jotain aivan muuta kuin totuttua tavaraa. Sitähän se oli, hypnoottista menoa ja muutama väsympi festaaja näytti vaipuvan jopa transsiin.
Äänentoistollisesti tämän viimeisen kerran PA jyräsi kyllä kaikki aikaisemmat. Kaappitornien välistä ei meinannut yhtä bändin poikaa enempää ulos mahtua. Tästä syystä kuvatkin ovat aikalailla samasta vinkkelistä ja saman henkisiä. Onneksi laitteiston mukana tuli hyvät valot ja savukone, ne pelastavat aina paljon…
Vastaa