Viimeisen parin päivän pakkasissa on someen puskenut aika komiaa kuvaa Helsingin edustalta. Meri on höyrynnyt, tai siis savunnut siihen malliin, että kuvat ovat olleet tosiaan kaunista katsottavaa. Itse olen ollut kameroineni toisella puolen Pohjanlahtea koko tän merisavuisen ajanjakson. Loppiaisaamuna, kun Viikkarin punavalkoinen kiulu saapui Tukholman saaristoon, olin kuitenkin putki tanassa ja nappi pohjassa kannella kököttämässä. Kylmähän siellä oli kuin jääkarhulla, mutta sehän on aina pukeutumiskysymys. Ruotsalainen saaristo näytti kyllä melkoisen kauniilta ja perässä ajelevat toisten firmojen laivat näyttivät aika aavemaisilta puskiessaan höyrystä esiin.
Tukholma oli kerrankin hauska kokea rauhassa ja selvinpäin, sillä tähänastiset visiitit on olleet lähinnä risteilyiltä muutaman tunnin maihinnousuja. Nyt sai ihan rauhassa tutustua kaupunkiin, vaikkakin aika lastenkohdepainotteista se oli, mutta varsin mukavaa sekin. Ehdin kuitenkin käväistä Fotografiskassa tarkistamassa Martin Schoellerin Up Close -näyttelyn, joka oli oikein hyvä. Kaveri osaa ton muotokuvaamisen kyllä aika vakuuttavasti. Lisäksi siellä oli melkoisen koskettava Where the children sleep -niminen näyttely, jossa oli kuvattu Syyriasta pakoon lähteneiden lasten nukkumapaikkoja pitkin Eurooppaa. Sen katsomisen jälkeen ei Guy Bourdinin muotikuvaushommat oikein jaksaneet kiinnostaa, tuli sen verran ahdistusta noista kadulla ja metsissä nukkuvista lapsista.
Vastaa