Artikkelin kirjoitteluvuoro siirtyi Pertulle. Kuvat on edelleen molempien.
Nämä erään hyväksi havaitun kaverin järjestämät, hieman raskaammalla otteella olevat vuotuiset latotanssit ovat siis invite only -tyyppinen festivaalipläjäys tämän samaisen hyväksi havaitun kaverin ladossa. Loin tässä tämän vuoden kekkereiden jälkeen semmoisen aukottoman teorian, että noissa bileissä on aina joka toinen vuosi aivan sairaan hauskaa ja joka toinen vuosi ihan vaan normihauskaa. Tää vuosi oli taas se sairaan hauska. Hauskuudessa suuri osuus (ainakin mun päässä) tällaisissa ulkoilmakekkereissä on tietenkin sillä millainen keli on. Festien kuusivuotisen historian aikana vettä ei ole satanut ikinä ja ainoastaan kerran on ollut kylmä. Tänä vuonna tuo ensimmäinen totuus meinasi mennä mäsäks, koska iltapäivällä sateli vielä ihan reippaasti. Iltaa myöten kuitenkin keli heittäytyi kesäisemmäksi ja loppuillasta se oli jo suorastaan mahtava.
Kuvasimme Juhan kanssa molemmat illasta aika reilun nipun kuvia ja tästä syystä ajattelimme duunailla artikkelit per bändi. Seuraavana bändilistalla vuorossa oli Horse Latitudes. Tämä orkesteri on siis nelihenkinen stadilaispumppu, joka doomailee aika vankalla otteella. Levyn putkauttivat ulos keväällä, suosittelen. Minustakaan ei ole miksikään vakavasti otettavaksi keikkakriitikoksi, joten totean ainoastaan että bändi oli vakuuttava. En ollut heitä aikaisemmin livenä nähnyt ja meininki oli aikalailla murhaava. Kiitos tästä. Antaa kuvien puhua puolestaan:
Vastaa