Kun ei mikkään mee kohtuuella… Ympäri feisbuukkeja ja instagrameja mainostin kovaan ääneen että kuvasarjatulen pojat ne ratsastaa jälleen, kahden miehen voimin. Kahden kaupunginosan iltavauhtia mukamas mennään. Kahvia ja pullaa syödään pitkin Pirkkolan urheilupuistoja. Ihme touhua. Elikkäs juu… ei saatu kuin yks kuvattua, mutta se kyllä mielestäni ihan onnistuneesti. Alkumatkasta aurinkokin suosi, sitten olikin jo vähän pimeämpää.
Oulunkylä, Ogeli. Ogelissa oli kirja-, tai ainakin joku paperikauppa nimeltänsä Ogelin Kirja. Ogelin liikekeskuksen (jonka nimi on muuten Ogeli) vieressä on Ogelin kirjasto. Tsihihihi, sananmuunnokset ne vasta hauskoja on. Oulunkylässä taas on se hauska homma, että se on ihan hiton iso kaupunginosa. Meille tuli oikein yllätyksenä kuinka iso. Tämä olikin ehkä se seikka, joka aiheutti sen, että uhoamisesta huolimatta ei saatu kuin yksi kaupunginosa kuvattua. Alkuun hurautettiin auto parkkiin siirtolapuutarhan nurkille, joka on oikeastaan itäisin soppi koko Ogelista ja sieltä käytiin käpyttelemässä lenkki joen varressa. Sen jälkeen parin pyssäyksen kautta päädyttiin tosiaan Pirkkolaan, joka se taas lukeutuu kaupunginosan läntisimpiin kolkkiin. Tosin ei Oulunkylä Helsingin suurin kaupunginosa ole, pinta-alan ollessa vaatimattomat 8,61 km² (suurin: Vuosaari 17,07 km²). Väkeä Ogelissa budjaa 22 336 henkeä. Omana Åggelbyn kuntanaan tämä alue ehti porskuttaa 25 vuotta: vuodesta 1921 suureen alueliitokseen 1946 asti. Siinä samassa rytäkässähän liitettiin Helsinkiin paljon alueita lähitienoilta, osa omia kuntiaan, osa Helsingin maalaiskuntaa. Helsingin pinta-ala kasvoi tuossa toimituksessa kahdeksankertaiseksi. Ihanan opettavainen tämä meidän Helsinki59. Mutta sitten niihin kuviin, var så vänlig:
Vastaa